Höpsistä pussiin ja pussi kiinni

Nyt rv 22+3: hengitys kulkee yhä huonommin, kipuilua ei onneksi tuu enää niin helposti kuin pelkkää kylkeä kääntämällä ja kiristäviä vaatteita ei pysty etes käyttämään ku tekis mieli luikerrella niistä ulos saman tien.

.

Mää siis oon näitä ihmisiä, joille ois voinu nuorempana sanua että ”kyllä se mieli muuttuu!” ja sitte muuttuikin (ei mulle muistaakseni kyllä kukaan koskaan noin sanonut, melko monet oli ihan varmoja etten hanki lapsia, koska en pidä muiden ihmisten, paitsi siskojeni, lapsista). Olen silti edelleen sitä mieltä, että noin sanominen on typerää, sillä suurimmalla osalla se mieli ei vaan muutu ja that’s it. Kaikki ei halua lapsia ja monet tietää sen jo hyvin nuorina, mitäpä sitä kyseenalaistamaan.

.

.

Lisäksi ”oireena” on ollu jo tuolta ajalta asti jatkuva vessassa ramppaaminen, mutta se oli jo tuolloin niin arkipäivää, että unohtui piirtää. Vielä jaksaa olla koko yön käymättä kusella mutta ei liene enää kaukana ne yöheräilyt. Nykyään ei tee mieli suolakurkkuja mutta jos suolanhimo iskee, se sitte kans iskee ja kunnolla. Lakua ja salmiakkia en kovin usein syö vaikka verenpaineet on ihan normaalit, mutta välillä tekis mieli saaha vetää kilo salmiakkipääkalloja!

.

Kysymysten lisäksi / sijasta voi esittää postaustoiveita, jos haluaa että päivittäisin usiammin! Oon laiska enkä jaksa keksiä ite, haluisin vaan piirtää.

.